MATKAPÄIVÄ BUDAPESTISTA BELGRADIIN

Eeli Hele

Miellyttävä lämmin Budapestin aamu. Lilli ja Hessu olivat käyneet edellisenä iltana tulomatkalla kaupassa ja söimme aamiaisen airbnb -huoneessa. Lilli oli huoneen etsinyt ja varannut. Kahvia, paahtoleipää. leikkeleitä. 

Menimme metrolla ja bussilla linja-autoasemalle, josta matka jatkui. Tasaista pustaa. Muistelin edellistä päivää. Silloin olimme käyneet taidemuseossa  Michelangelon (1475–1564) näyttelyn. Se käsitti 80 teosta, pääasiassa piirroksia ja gravyyrejä. Esillä oli myös isokokoinen värillinen luonnos Sikstiiniläiskappelin kattomaalauksiin. Olen nähnyt valmiin työn Vatikaanissa kaksi kertaa. Oli myös jokin hiilellä tehty luonnos kappelin päädyn Viimeiseen tuomioon. Nähtävillä oli myös isokokoinen antiikkiin peustuva Leda ja joutsen. Sen vieressä oli hiilellä tehty luonnos Ledan kasvoiksi. Samassa yhteydessä esiteltiin jonkun nuoremman tekijän saman kokoinen työstä hiilellä tehty kopio. Siinä näkyi miten aiempi työ on ollut lähtökohta uudemmalle.

Saatoin katsella töitä läheltä, ihailla tekijän voimakasta ja elävää viivaa. Koin taas saman ihmeen kuin aina ennenkin: Teos oli  läsnä sellaisena, joksi tekijä oli sen jättänyt. Vuosisadat väliltä häipyivät, taiteilija puhutteli minua tässä ja nyt. Kirjallisuuden ja teatterin kohtaamme välikäsien kautta.

Koin saman tunteen  ensimmäisen kerran Leningradin Eremitaasissa 18-vuotiaana kun näin Leonardon Madonna Littan. Se ei ollut jäljennös, jota olin katsellut valmistautuessani kotona matkaan. Se oli sama esine, jota mestari oli työstänyt. Näin sen toisen kerran 36-vuotiaana.

Michelangelon näyttelyssä oli myös Leonardon piirroksia, samoin Rafaelin. Muistin käyneeni hänen sarkofaginsa ääressä Roomassa 28-vuotiaana. Myös muita renessanssin vähemmän tunnettuja tekijöitä oli mukana. Näyttely oli yksi tähänastisen matkan ikimuistoisia kokemuksia. 

Tasainen maisema, pusta, näkyi auton ikkunoista. Ajoimme ohi pienten kylien, silmänkantamattomiin jatkuvien peltojen. Illan hämärtyessä saavuimme rajalle. Se oli EU.n ulkoraja, tarkasti valvottu. Näytti siltä, että kilometrien mittaiset rekkajonot liikkuvat muutaman metrin tunnissa. Bussimme mateli omassa jonossaan eteenpäin. Pääsimme vihdoin Unkarin tulliin, jossa laskeuduimme autosta ja aloimme jonottaa passintarkastukseen. Saimme leimat, auto tarkastettiin sillä aikaa, jatkoimme matkaa Serbian tulliin. Siellä ei enää noustu autosta vaan passit kerättiin ja vietiin leimattaviksi. Tullimies tarkasti auton  ja tutki pimeät kohdat taskulampuilla. Matkatavaroita ei tarkastettu. Aikamme odotettuamme passit palautettiin ja matka jatkui. Tullissa vierähti aikaa kaksi tuntia kymmenen minuuttia.

Minulla on tekeillä pieni rooli ja opettelin tekstiä ulkoa aika-ajoin matkan aikana. Osa töistäni on vuosien varrella syntynyt ulkomailla vaikka näkyvältä osaltaan ne ovat olleet esillä teatterissa. Pimeys oli laskeutunut, välillä poikkesimme moottoritieltä kapeille pikkuteille. Illalla olimme Belgradissa. Asetuimme hotelli Queen Astoriaan, joka Lilli oli netistä löytänyt ja varannut. Hän on retkemme hotellivastaava. 

Heikki suunnisti suoraan hotelliin. Kävelimme lyhyen matkan linja-autoasemalta. Hotelli on hienoa vanhan ajan tyyliä. Söimme päivän päätteeksi herkullisen aterian. Ruoka tulee kohta, toivottavasti.